Kuka hyötyy työnteosta eniten?

On turhauttavaa työskennellä kovasti, tehdä asioista muidenkin edestä, joustaa omasta jaksamisestaan. Kuka tällaisesta käytöksestä työelämässä hyötyy? Ei ainakaan se rividuunari, joka antaa itsestään eniten. Voitot kerätään ylemmillä tasoilla, pörssiyhtiöissä puurtamisen helmet tipahtelevat osakkeenomistajien taskuun. Vaikka minulla on osakkeita, olen erittäin turhautunut työelämän raakuuteen. Mistään ei tule kiitosta, mistään ei tule itselle mitään hyötyä. Täytyy vain painaa voimavarojen äärirajoilla, tehdä muidenkin osuudet ja toisinaan lomatkin jää pitämättä. Kannattaako olla tunnollinen työntekijä?

Minä mielelläni teen työni kunnolla, ehkä vähän enemmänkin. Nautin haasteista, tykkään auttaa muita. Olen valmis joustamaanja jopa luopumaan omastani. Harmi, etteivät minun kaltaiseni ihmiset pitkällä pötki, eivät ainakaan etene töissä tai saa palkankorotuksia. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen niin turhautunut, että tosissani mietin yrittäjyyttä. Tiedän sen olevan vaativaa ja rankkaa. Mutta jos teen "niska limassa" töitä, niin totisesti haluan kerätä palkinnot itselleni, enkä antaa niitä muille. Liikeidea vain puuttuu. Ehkä hautumassa olevat ajatukseni joskus konkretisoituvat?

Lisätuloja verkostomarkkinoinnilla?

Aiemmin pidin verkostomarkkinointia hiukan hölmönä siinä mielessä, että organisaatiossa ylhäällä oleva kartuttaa pottiaan muiden tehdessä työn. Yhä ajattelen, että suurta rahallista alkupanostusta tai sitoumuksia vaativa jälleenmyynti on järjetöntä ja riskialtista.

Olen hiljattain kuitenkin hiukan muuttanut käsitystäni ideasta. On totta, että organisaation huipulla on helpompi kerätä muiden tuottoja, mutta onhan uusillakin mahdollisuus pyrkiä ylemmäs ja kerätä omaa verkostoaan. Näin kuka vaan voi tienata. En missään tapauksessa lähtisi mukaan, jos pitäisi ostaa kalliita alkuvarastoja, tai edes sitoutua jonkun tietyn summan/määrän myyntiin. Mielestäni touhu pitää saada lopettaa milloin vain, ja koko systeemin tulee olla mahdollisimman läpinäkyvä.

Omalla aktiivisuudellaan voi vaikuttaa tuloihina, voi itse määrätä ajankäytöstään. Tietysti jotain täytyy saada myytyäkin, jotta koko asia kannattaa. Entä jos kukaan ei osta? Entä jos kerran toisensa jälkeen vastaanotto on torjuva tai välinpitämätön?

Olen useamman kerran maininnut, että tarvitsen lisätuloja. Siksi päätin alkaa itsenäiseksi jälleenmyyjäksi, antaa itselleni mahdollisuuden. En ole sitoutunut mihinkään, voin lopettaa milloin vain. En myy vaatteita tai kuppeja, vaan laadukkaita hyvinvointi- ja kauneustuotteita, joihin olen itse hyvin tyytyväinen. Nyt pitää vain löytää sisäinen myyjäni ja toivoa, että pidemmällä tähtäimellä saan lisätuloja. Tuntuu, että tässä on mahdollisuus, johon on tosissaan tartuttava. Voin vain voittaa, ei ole mitään hävittävää.