On turhauttavaa työskennellä kovasti, tehdä asioista muidenkin edestä, joustaa omasta jaksamisestaan. Kuka tällaisesta käytöksestä työelämässä hyötyy? Ei ainakaan se rividuunari, joka antaa itsestään eniten. Voitot kerätään ylemmillä tasoilla, pörssiyhtiöissä puurtamisen helmet tipahtelevat osakkeenomistajien taskuun. Vaikka minulla on osakkeita, olen erittäin turhautunut työelämän raakuuteen. Mistään ei tule kiitosta, mistään ei tule itselle mitään hyötyä. Täytyy vain painaa voimavarojen äärirajoilla, tehdä muidenkin osuudet ja toisinaan lomatkin jää pitämättä. Kannattaako olla tunnollinen työntekijä?
Minä mielelläni teen työni kunnolla, ehkä vähän enemmänkin. Nautin haasteista, tykkään auttaa muita. Olen valmis joustamaanja jopa luopumaan omastani. Harmi, etteivät minun kaltaiseni ihmiset pitkällä pötki, eivät ainakaan etene töissä tai saa palkankorotuksia. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen niin turhautunut, että tosissani mietin yrittäjyyttä. Tiedän sen olevan vaativaa ja rankkaa. Mutta jos teen "niska limassa" töitä, niin totisesti haluan kerätä palkinnot itselleni, enkä antaa niitä muille. Liikeidea vain puuttuu. Ehkä hautumassa olevat ajatukseni joskus konkretisoituvat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti