Yksi ainoa sijoitusasunto

Sijoitusasuntoni kulkee omalla painollaan. Kassavirtasijoitus se ei ole – mutta eihän sitä alunperin sijoitukseen ostettukaan, vaan meille pysyväksi kodiksi. Pidemmän päälle täytyy pohtia, jos myisin sen, ja saisin käsirahan vaikka kahteen uuteen sijoituskämppään. Näitä ei saisi ajatella tunteella, mutta tuo asunto oli meidän koti, minun yksin meille hankkima… Ei sitä ole helppo laittaa myyntiin.

Vakuutta tästä asunnosta ei vielä irtoa tarpeeksi toisen asunnon ostoon. Syynä on esim. vasta otettu taloyhtiön laina, joka laskee vakuusarvoa. Tästä aiheesta en tiedä kovinkaan paljoa, mutta näin puhelimessa kuulin, kun juttelin pankkivirkailijan kanssa.

Täytyy sanoa, että oli kyllä harvinaisen tyly ja kapeakatseinen asiakaspalvelija. Kyselin siis vaihtoehtoja toisen asunnon ostoon. Vastaukset olivat tympeitä, sellaisia, että toisessa päässä ei yhtään ymmärretty ajatuksiani. Eikä varsinkaan sitä, että osaan laskea ja ottaa itsekin asioita huomioon. En minä ala selvittää mahdollisuuksia lisälainaan, ellen ole varma, että pystyn hoitamaan sen.

Olen miettinyt sellaistakin, että ostaisin pienen asunnon työpaikkakunnaltani, ja poissaollessani vuokraisin sitä muille. Joko AirBNB tai ihan suoraan ihmisille. Tuossa kaupungissa on kuitenkin paljon oppilaitoksia ja yrityksiä, asuntoni tulee olemaan aina viikonloppuisin tyhjä. Haluan uskoa, että vaikka tyhjiä öitäkin varmasti tulee, niin ainakin osittain saan maksuja katetuksi vuokrilla. Minua ei haittaisi vieraat ihmiset, koska se ei kuitenkaan olisi ”oikea” kotini, siellä ei olisi juuri mitään henkilökohtaista. Voisin itse asua asunnossa pari vuotta, ja sitten laittaa sen vuokralle kokonaan. Ja taas ostaa uuden itselleni. Kuulostaako ollenkaan järkevältä? Kahden vuoden asumista mietin lähinnä myyntivoiton verotuksen tähden.

Nykyiseen sijoitusasuntoon liittyen haluan vielä lisätä, että kassavirran puuttumisen lisäksi maksan itse verot. Vuokra kattaa lainan ja vastikkeet, mutta veroihin se ei riitä. Hetkellisesti tämä on ok, mutta pidemmän päälle ei tunnu järkevältä maksaa noin 100 euroa kuukaudessa veroja omasta pussista. Vaikka siinä jossain mielessä säästää itselleen, kun asunto koko ajan maksaa itseään, niin mielestäni suunta ei vastaa omia tavoitteitani taloudenpidon järkevyydessä.

Yleiskatsaus

Näin tauon jälkeen, vuoden alussa, on hyvä tehdä tilannekatsaus.

Minun tulonihan ovat tällä hetkellä kotihoidontuki ja lapsilisät. Eli ei juuri mitään. Onneksi tilanne on tilapäinen, ja tämä aika on sellaista, ettei sen arvoa mitata rahassa. Pieni lapseni saa olla sylissäni juuri niin paljon kuin haluaa, ja rytmittää päivänsä leikkiensä, uniensa ja syömisiensä mukaan.

Puskurini on tällä hetkellä huono, minun makuuni liian pieni, vain noin kuukauden nettotulot. Se johtuu siitä, että olen ollut kotiäitinä ilman palkkatuloja, joten olen joutunut käyttämään säästöjäni. Toisaalta, olen sen turvin voinut olla kotona pienen lapseni kanssa, ja silti hoitaa omat menoni, myös omat vakuutusmaksuni yms.

Palaan töihin syksyllä. Tulot kohenevat silloin, mutta varsinkin alkuvaiheessa tulee myös paljon hankintoja. Useita välttämättömiä hankintoja on nyt lykätty, joudun hankkimaan ihan työvaatteitakin jossain vaiheessa. Autokin täytyy vaihtaa, koska työmatkani tulee olemaan todella pitkä – niin pitkä, että joudun välillä jäämään yöksi toiselle paikkakunnalle. Se tarkoittaa sitä, että joudun vuokraamaan tilapäisasunnon, tai hankkimaan oman pienen kakkoskämpän.

Perheessä on kuitenkin kaksi aikuista, joten minun tilapäinen kotona olemiseni ei estä normaalia elämistä. Syömme hyvin, teemme isompia ja pienempiä reissuja, lapset saavat harrastaa. Meillä on oikeasti asiat ihan hyvin, kummankaan sijoituksiin tai rahastoihin ei ole tarvinnut koskea – ainoastaan minun puskurirahastooni.

Seuraavaksi kirjoitan ajatuksiani sijoitusasunnoista.

Vuosien jälkeen!

Neljän vuoden tauon jälkeen on aika kaivaa tämä minun blogini taas esiin! En halua poistaa vanhoja tekstejäni, sillä toivon mahdollisimman monen saavan niistä uusia ajatuksia. Tuntuu, että taloudellinen ajattelu on viime aikoina lisääntynyt, joten jospa minun alkutaipaleen kirjoitukseni tukisi muidenkin rohkeutta mennä eteenpäin.

Todella paljon on tapahtunut! En ole enää perheen ainoa aikuinen, ja tällä hetkellä olen kotona kotihoidontuella. Siitä tulen kirjoittamaan vielä lisää, raha-asioita on pitänyt ajatella aivan eri tavalla. Toisaalta on pitänyt säästää, toisaalta on ollut pakko oppia uusia ajattelumalleja.

Taloudellinen kehitys on myös onneksi mennyt eteenpäin. Olen koko ajan pikkuhiljaa hankkinut lisää osakkeita, ja myös jonkin verran rahastoja. Olen myös saanut kerättyä ihan mukavasti pesämunaa lapsilleni. Olen opiskellut asioita, lukenut, lukenut ja lukenut. Tutkinut ja vertaillut. En edelleenkään pelkää riskiä, mutta en myöskään sijoita rahoja, joiden menetys olisi liikaa pois jokapäiväisestä arjesta. Tällä hetkellä olen kiinnostunut oppimaan lisää myös kannabiksen tuottomahdollisuuksista, sekä virtuaali- ja kryptovaluutoista. Asiantuntija en todellakaan ole, mutta perusjuttuja osaan jo.

Hiukan vahingossa minulla on nyt myös sijoitusasunto. Se on entinen kotimme, jonka vuokrasin toisille, kun muutimme uuteen kotiin. Siinäkin on monta mielenkiintoista, mutta myös haastavaa juttua. Kirjoitan tästäkin vielä lisää, mutta sen verran olen ehtinyt oppia ja ottaa selvää, että olen jo ollut yhteydessä pankkiin mahdollisen toisenkin sijoitusasunnon ostoon liittyen.