Ostolakko

Tänään on helmikuun viimeinen päivä. Yleensä elän tilipäivästä tilipäivään, eli kuukauden puolivälistä seuraavan kuukauden puoliväliin. Nyt olen kuitenkin päättänyt olla ostolakosssa maaliskuun ajan. Tähän kulutukseen on tultava loppu. Välttämättömyydet täytyy tietysti hankkia, varsinkin lapsille niitä varmasti tulee. Mutta nyt ei osteta mitään kotiin tai "hyvästä tarjouksesta". Minä itse tarvitsen ulkoilukengät/lenkkarit, sopivien tullessa vastaan voin harkita niiden ostoa. Muuten on kerta kaikkiaan oltava lakossa; tänäänkin hain postista uuden sängynpeitteen ja ulkoilupuvun. Tarpeellisia ne kyllä ovat, mutta eivät ihan välttämättömyyksiä. Toisaalta, minun ei tarvitse ostaa uudelle koirallemme petiä, kun voin hyödyntä vanhan päiväpeitteeni - hienoa siinäkin mielessä, että pentu luultavasti vain repii uuden makuupaikkansa.

Aiemmin mietin, mitä tehdä osakeannin kanssa. En mieti enää, sillä myin merkintäoikeuteni. En osta tällä hetkellä mitään osakkeita. Nykyiset saavat riittää hetkeksi, kunnes saan taas kerättyä enemmän rahaa. Olen ihan tyytyväinen salkkuuni, se on hyvin hajautettukin. Ainoastaan Nokia on hieman murheenkryyni. Aika näyttää, miten sen kanssa käy, onneksi se ei ole mitenkään vallitsevana salkussani. Pitäähän minulla (ainakin) yksi epävarma riskiyhtiö olla.

Kiinteät kulumme tulevat hieman lisääntymään koiran myötä. Varmaan kuitenkin melkein kaikilla on jokin rahaa vievä harrastus; minulla se tulee olemaan koira. En kuulu esim. mihinkään kuntosaliin, eikä minulla ole muitakaan kalliita harrastuksia ratsastuksen ollessa tauolla. Auton vaihtoa tulen nyt lykkäämään - olin ajatellut vaihtaa farmarini pienempään, ja minulla onkin ollut kova autokuume. Nyt ei kuitenkaan kannata vaihtaa, säästän rahaa ja isompi auto on yhä tarpeen, jotta koirakin mahtuu hyvin kyytiin.

Osakeanti

Uutena sijoittajana törmäsin ensimmäistä kertaa osakeantiin. Toki olin kuullut siitä aiemmin, mutta nyt sellainen osui omalle kohdalleni. Nordnet laittoi asiasta viestiä ja sain myös kirjeen yhtiöltä, jonka osakkeita omistan. Voin käyttää merkintäoikeuttani ja lunastaa lisää ko. yhtiön osakkeita. Voin myös myydä merkintäoikeudet. En ole ihan varma, mitä tekisin. Joka tapauksessa kaupankäyntikulut ovat suhteettomat suuret, koska alkuperäinen osakepääomani ei ole valtava. Luulen, että lunastan uudet osakkeet, ja seuraan tilannetta tulevaisuudessa. Mielenkiintoista, tässähän tuntee itsensä tärkeäksi, kun yhtiöltä saa omistajille osoitetun kirjeen!

Vaikka tiesin osakeannista jo entuudestaan, niin kyllä kiinnostus lisääntyi, kun se koskee "minun" yhtiötäni. Vähän niin kuin reseptikirjassa tietää olevan kaikenlaisia ohjeita, mutta gluteenittomia leipomuksia tutkii kunnolla vasta sitten, kun on keliaakikko tulossa kylään.

Minulle on käynyt niin, että kun oikein seuraan talouttani ja yritän säästää, niin menot ovat vain lisääntyneet. Toivon tilanteeseen muutosta pian.

Ekstraa ja mukavuusaluetta

Minulla ei ole ollut mitään tiettyä summaa, jota keräisin. Olen lähinnä ajatuksella "mahdollisimman paljon säästöön, kuitenkaan välttämättömyyksistä karsimatta". Tällä hetkellä minulla kuitenkin on vähemmän säästössä kuin kuukausi sitten. Olen jo maininnut käyttäneeni rahaa remontointiin. Lisäksi vaikuttaa siltä, että olemme pian hankkimassa kauan haaveiltua koiraa. Eli menoja on paljon aiemmin suunniteltua enemmän, eikä säästöön jää juuri mitään. Toisaalta, positiivista on se, että kaikki hankinnat teemme aiemmilla säästöillä. Mitään lainaa tai luottoja ei ole käytössä näihin isompiin hankintoihin. Eikö yksi säästämisen tarkoitus olekin se, että voi sitten ostaa jotain suurempaa, kauan suunniteltua? Vaikka esimerkiksi koirien hinnat kauhistuttavat (tiedän, ettei asia ole mustavalkoinen, mutta en käsittele sitä tässä sen enempää), niin on mukava tietää, ettei se menoerä ole pois tavallisesta arjesta.

Olen miettinyt, että tienatakseni hieman enemmän tekisin mielelläni jotain ekstrahommia. En kuitenkaan tiedä, mitä se voisi olla. Minulla ei ole erityisiä taitoja, enkä halua alkaa myymään mitään. Lisäksi työn pitäisi olla jotain, jota voisi tehdä ainakin suurimmaksi osaksi kotona. Luulen, etät jotain olisi, en vain keksi mitä. En pelkää tarttua toimeen, ja saan yleensä paljon aikaiseksi. Opiskelen kyllä töiden ohella ihan omaksi ilokseni kirjanpitoa, mutta kokemusta ei ole vielä tarpeeksi, joten ainakaan vielä en voi sen avulla saada lisätuloja. Omaisuuttakaan ei ole niin paljoa, että sitä myymällä ansaitsisi jotain. 

Posti toi eilen ammattiliittoni jäsenlehden, siellä oli viime vuoden jäsenkyselyn tulokset. Oma palkkani on selvästi alhaisempi kuin muiden samaan aikaan valmistuneiden keskipalkka. Olen kuitenkin suunnilleen koulutustani vastaavassa työssä, missä välissä jäin palkkakuoppaan? En nyt muista, miten sijoituin ainoastaan naisten välisessä vertailussa, mutta vaikka otettaisiin huomioon useampi kotiäitinä viettämäni vuosi, heräsin silti pohtimaan, pitäisikö tehdä jotain. Mitä edes voisin tehdä? En koe olevani siinä asemassa, että voisin vaatia paljon parempaa palkkaa, se olisi aika kohtuutonta myös vallitsevassa yt-tilanteessa.

Omalta mukavuusalueelta poistuminen on haastavaa. Alkaa kuitenkin tuntua, että se voi jossain vaiheessa olla välttämätöntä, jos haluan hallita talouttani paremmin. Ehkä nyt on jonkinlainen suvantovaihe, jonka jälkeen tiedän, minne suunnata ja mitä tavoitella. Elämäni on tällä hetkellä sen verran hektistä, että mielestäni nyt on parempi pysytellä tällä mukavuusalueella ja kartoittaa mahdollisuuksia. Ehtii pesämunakin samalla kasvaa hieman suuremmaksi.

Tilipäivän jälkeen

Eri "ohjeissa" neuvotaan säästämään eri summia. Hiljattain lukemassani "Totuus taloudestasi" -kirjassa neuvottiin säästämään joka kuukausi 10% bruttotuloista. Ajattelin kokeilla sitä tässä kuussa, ja maksoin itselleni heti tilipäivänä 10% bruttopalkasta, siirsin rahat eri tilille. Mielestäni se on paljon rahaa, kun lopuilla pitää maksaa kaikki muut menot, ja toki alunperinkin käteen saa vain nettopalkan. Ehkä tilanne olisi helpompi, jos meillä olisi kaksi palkansaajaa taloudessa? Tietysti menot täytyy olla tulojen mukaan, mutta vähäisistä tuloista on vaikeampi napata tuollainen summa. No, se on nyt siirretty tilille, jolle minulla ei ole korttia. Nettipankissa voin ottaa sieltä rahaa, mutta toivottavasti tulisi seuraava tilipäivä niin, ettei olisi pakko koskea tuohon säästösummaan. Aina pyrin säästämään jonkin verran, mutta nyt oli selvästi suurempi rahamäärä. Ohjeessa luki, että aluksi säästösumma voi olla pienempi, ja sitä voi myöhemmin nostaa, mutta minä haluan heti kokeilla "kunnolla".

Laskeskelin myös, minkä verran luultavasti saan osinkoja. En ole varma, onko niissä jotain kommervenkkejä, joita en osaa ottaa huomioon. Verot vähensin laskelmissani, ja sain summan, joka osakemarkkinoilla on vähän, mutta minulle ihan mukava "korko" rahoilleni.

Minun on helpompi suunnitella taloutta tilipäivien, kuin kuukauden mukaan. Yritän nyt olla ostamatta mitään ekstraa. Viime aikoina on mennyt paljon rahaa remontointiin ja lisäksi ostin uuden sängyn. Matkustaminen saa nyt odottaa, vaikka se on yleensä minulle tärkeää, ja nipistän mieluummin muista menoista.

Kaikesta en säästä

Vaikka pyrin olemaan säästeliäs ja taloudellinen rahankäyttäjä, on muutamia asioita, joissa en pihistele. Mukavuus tai välttämättömyys menevät säästelyn edelle. Enkä edes haluaisi pitää liian tiukkaa linjaa, tai pohtia jokaista hankintaa.

Meillä on kuivausrumpu, sitä käytän huoletta. Oikeastaan muuta kätevää vaatteiden kuivausmahdollisuutta ei edes ole, ja maksan mielelläni pyykkihuollon toimimisesta. Pyrin myös ostamaan laadukkaita pesuaineita ja tekstiilejä - toki kallis ja laadukas eivät ole synonyymejä. Lasten vaatteisiin panostan, haluan heillä olevan erityisesti kunnolliset ulkoiluvaatteet, joista jää myös kierrätettävää. Ostan myös paljon luomutuotteita, vaikka ne ovatkin kalliimpia. Ruoka ei muutenkaan ole se, josta ensimmäisenä säästän, koska haluan meidän syövän hyvää ja monipuolista ruokaa. Lapset kyllä söisivät samoja herkkuruokiaan vaikka joka päivä... Seuraan kyllä tarjouksia, ja usein ostan ruokaa niitä hyödyntäen. Käytän aika paljon autoa, mutta lyhyet matkat kävelen. Meillä syödään todella vähän leipää, ja pääasiassa ruisleipää, joten sen leipomisella en uskoisi säästäväni. Myös pienet hemmottelut silloin tällöin ovat paikallaan.

On varmasti paljon muitakin asioita/tuotteita, jotka ovat minulle sen verran tärkeitä, etten niissä mieti taloudellisuutta. Toivon kuitenkin kokonaisuuden olevan tasapainossa.

Osakekauppoja

Suunnittelin olevani osta ja pidä -sijoittaja, mutta niin vain myin ensimmäisen kerran osakkeittani. Myin pois ne tunteella ostetut osakkeet, kun sain omani ja hieman yli takaisin. En usko kurssinousun jatkuvan, joten pidän parempana sijoittaa rahat jonnekin muualle. Näiden osakkeiden osingot jäivät nyt saamatta, mutta osakemäärä oli sen verran vähäinen, ettei niillä osingoilla olisi juuri juhlittu. Ei tuntunut järkevältä pitää rahoja kiinni kalliissa ja yliarvostetuissa osakkeissa, vaikka yhtiö onkin hyvä. Hyvä mieli!

Hetken tauon jälkeen ostin myös uusia osakkeita, sekä lisäsin omistustani yhdessä salkussani jo aiemmin olleessa yhtiössä. Nappikauppaa, mutta näin on hyvä opetella ja perehtyä lisää asioihin.

Järkevyydestä en tiedä, mutta minusta on mukavaa laskeskella ja miettiä näitä osakevaihtoja. Sen huolen pidän, etten tappiolle jää, vaan kulujen jälkeen saan muutaman euron vaivanpalkkaa. Ainakin enemmän, kuin säästötililtä koskaan saisin, eivätkä verorajat ole vielä lähelläkään. Enkä suunnittele lisämyyntejä ainakaan heti.

Totuus taloudestasi

Tämä ei ole maksettu mainos, enkä hyödy tästä mitenkään. Haluan kuitenkin kertoa, että olen lukenut Kirjan. Kyseessä on Terhi Majasalmen kirjoittama Totuus taloudestasi (Talentum 2012), jonka tietysti säästeliäänä ihmisenä lainasin kirjastosta. Pidin kirjasta paljon, se on erittäin selkeästi ja sujuvasti kirjoitettu, eikä mukana ole liikaa hankalia termejä tai käsitteitä. Tällainen maallikkokin ymmärsi sanoman oikein hyvin.

Minulle jäi päällimmäiseksi mieleen, että omaa taloudellista tilannettaan on mahdollista kohentaa, kun uskoo itseensä ja mahdollisuuksiinsa, sekä tekee töitä haaveidensa eteen. Erittäin hyvää kannustusta minulle, joka olin jo aiemmin kiinnostunut sijoittamisesta ja säästämisestä. Kirjassa on ihan konkreettisia numeroita ja laskelmia, joita jokainen voi soveltaa omiin tarkoituksiinsa. Mukana on myös esimerkkejä ihan tavallisista ihmisistä ja heidän taloudestaan. Lukukokemus herättää siihen, että jokainen on itse vastuussa itsestään, eivätkä turhat tekosyyt johda mihinkään. Positiivinen asenne kantaa pitkälle, jokaisella on mahdollisuus muutokseen. En tiedä, saisiko ihminen, joka ei ole aiemmin perehtynyt sijoitus- ja säästämisalkeisiin, kirjasta irti vielä enemmän.

Kirja oli hyvä, ja suosittelen sen lukemista. Ainakin minä huomaan nyt hiukan muuttaa ajatuksiani myönteisemmiksi. Kirjassa on myös esim. strategiavinkkejä, mutta tietenkään pelkästään lukeminen ei ole oikotie rikkauteen - eivät siihen pysty parhaatkaan opukset. Ne voivat neuvoa ja ohjata oikeaan suuntaan, mutta käytäntö sekä suunnan valinta jää jokaiselle itselleen.

Yhden kortin varassa

Mitä jos jotain sattuu? Usein kehotetaan varautumaan tilanteeseen, jossa puoliso jää työttömäksi, sairastuu tai muuten taloudellinen tilanne heikkenee. Minun ei tarvitse tätä miettiä, koska kaikki on yhden kortin varassa. Olen sinkku ja yksinhuoltaja, joten kaikki on minun harteillani. Tiedän, että elämä voi yllättää, enkä ajattele, ettei minulle mitään satu. Olen yrittänyt varautua ikäviin asioihin säästämisen lisäksi myös vakuutuksilla. Vakuutuksissa on aina porsaanreikiä, joten loppujen lopuksi minun täytyy tietää varmasti, missä mennään taloudellisesti. Ammattiliittoon kuuluminen on minulle itsestäänselvyys.

Hätävarakassasta olen kirjoittanut aiemmin, mutta erityisesti minun tilanteessani se on välttämätön. Pienistä tuloista on vaikeaa saada kunnon puskurirahastoa, mutta tiukan paikan edessä myös osakkeet ja rahastot voi muuttaa rahaksi. Se ei ole tarkoitukseni, eikä kannattavaa, voisin jäädä tappiollekin, mutta on hyvä tietää, että sellainen mahdollisuus on olemassa. Asuntolainaa pyrin maksamaan mahdollisimman paljon korkojen ollessa matalalla. Tarvittaessa asuntolainankin maksusuunnitelma joustaa.

Omien säästöjeni ja suunnitelmieni lisäksi säästän myös lapsilleni. Edes vähän, pikkuhiljaa, jotta heidän aikuistuttuaan olisi jotain, jonka avulla rakentaa tulevaisuutta. Epäilen, että opiskelijoiden tilanne vain pahenee ajan kuluessa, joten pienituloisen on järkevää varautua lasten taloudelliseen tukemiseen etukäteen. Oikein vaikeassa tilanteessa lasten menoja voisi kattaa heidän omilla rahoillaan.

Toivon tietysti, etten koskaan joudu turvautumaan varasuunnitelmiin. Varsinkin kodin myyminen olisi raskasta. On kuitenkin hyvä miettiä ja varautua, ettei missään tilanteessa jäisi ihan tyhjän päälle. Hankalassa vaiheessa voi hiukan helpottaa, jos on joku suunnitelma edes taloudenhoitoa varten. En tietenkään mieti ikäviä tilanteita koko aikaa, pyrin elämään hetkessä ja nauttimaan asioista.

Mitä sinä mietin varautumisesta? Oletko varautunut jotenkin?

Rahapäivät

Töissäkäyvillä ihmisillä on yleensä ainakin yksi "rahapäivä" kuukaudessa, jotkut saavat palkan kaksi kertaa kuukaudessa. Minulla on yksi palkkapäivä joka kuukausi, mutta "rahapäiviä" on useampi, koska minulla on lapsia. Kela muistaa minua myös lapsilisillä. Olen yrittänyt miettiä, voisinko jotenkin hyödyntää sitä, että tuloja tulee eri vaiheissa kuukautta? Tietysti suurin osa menee ihan elämiseen ja laskuihin. Pitäisikö kuitenkin edes kokeilla jotain erilaista, voisinko laittaa jonkin verran säästöön esimerkiksi kahdesti kuukaudessa? Tai säästää kerran kuukaudessa rahastoon ja toisen kerran tilille, josta voi tarpeen tullen ottaa rahaa, tai kerätä suurempi potti osakeostoihin?

Suunnitelmallisuus ja tarkka seuraaminen auttavat säästämisessä. Olen kuitenkin "kaikki tänne heti" -ihminen, joten en halua liikaa kahlita elämää listojen varaan. Lisäksi haluan jättää pienen varan (turhia) mielitekoja silmällä pitäen. Enkä ihan joka senttiä aio laskea. En halua laittaa suoraveloitusta sijoituksiin useaksi päiväksi kuukaudessa. Useissa ohjeissan neuvotaan laittamaan tietty summa sivuun heti tilipäivänä, jottei kaikkea ehdi tuhlata. Minulle sopii paremmin se, että laitan jäljelle jääneet rahat sivuun päivää ennen kuin uusi tili tulee.

Olen huomannut, että säästäminen ja talouden suunnittelu on helpompaa, jos kyse on vain itsestä. Omistani voin luopua, tai ainakin harkita enemmän. Lapsiin tuhlaan helposti summan, jota en omiin ostoksiini osaisi kuvitellakaan. 

Mistä voisi säästää?

Olen lukenut, että monilla sijoittajilla on salkku hyvällä mallilla nyt. Ilmeisesti minä olen valinnut kohteeni huonosti, sillä näen vain miinusmerkkejä. Jos möisin kaikki osakkeeni nyt pois, en saisi edes omiani takaisin. Toisaalta, olen ollut mukana markkinoilla vain kuukauden...
Osinkoja sen sijaan tulen saamaan, summat ovat kyllä sen verran pieniä, etten edes viitsi puhua pääomatuloista. Pienet sijoitukset, pienet tulot.

En oikein tiedä, mistä voisin säästää lisää. En ole ostanut mitään turhaa viime aikoina, en ole tilaillut edes lehtiä. Yleensä tilailen koko ajan eri lehtiä tarjousten houkuttelemina. En ole ostanut vaatteitakaan itselleni. Ruokakaupassa pyrin käymään vain kerran viikossa, pieniä lisäyksiä lukuunottamatta. En ole päässyt tavoitteeseeni saada ostettua muutamia osakkeita lisää - minun kannattaisi ostaa pian, ennen kuin Nordnetin uusille asiakkaille tarjoama toimeksiantoalennus loppuu. Myös rahastoihin olisin halunnut sijoittaa enemmän.

Yritän muistaa, että viime aikoina on mennyt rahaa jo aiemmin mainittuun remonttiin. Varmasti muutaman osakekaupan verran rahaa näkyy nyt pitkin kodin seiniä ja lattioita.