Lapset ja raha

Minun ei pitänyt ostaa lisää osakkeita. Päätin kuitenkin kokeilla kepillä jäätä, ja jätin toimeksiannon mielestäni alhaisella hinnalla. Tämä "kokeilu" kuitenkin tärppäsi, sain ostettua osakkeet, vaikken niitä välttämättä olisi halunnut. Hinta kuitenkin on sopiva, joten eihän tästä haittaa ole. Jos olisin ehdottomasti halunnut ostaa lisää osakkeita, hinta tuskin olisi laskenut asettamalleni tasolle. Joskus näinkin, ja saan hieman enemmän myös osinkoja tänä keväänä.

Olen miettinyt, mitä opettaa lapsille rahasta. Meillä on itsestäänselvyys, ettei kaikkea osteta. Lapsille opetetaan, ettei kaikkea tarvita, eikä kannata ostaa kaikkea turhaa. Jotkut ovat sitä mieltä, ettei lapsille saisi sanoa, jos johonkin ei ole varaa. Minä olen sitä meiltä, että sen saa ja se pitääkin kertoa. Eivät lapset voi oppia ajattelemään, että raha tulee itsestään. Jos on oikeita rahahuolia, niin ne eivät tietenkään kuulu lapsille, mutta mielestäni ihan tavallisissa asioissa heille voi sanoa, ettei nyt ole rahaa johonkin, kun on hankittu vaikka jotain muuta. Tai voidaan sopia, että yhdessä säästetään jotain kohdetta varten. Kannatan myös pientä viikko-/taskurahaa. Koska raha ei tule itsestään, niin edellytän taskurahan saamiseksi omien pienten kotitöiden hoitamista. Olen kuullut sanottavan, ettei kaikissa perheissä kotitöistä makseta - mutta mistä pieni lapsi muuten saisi rahaa? Kuinka hän muuten oppisi käyttämään rahaa omiin pieniin ostoksiinsa, tai säästämään ja keräämään isomman summan? Ei kaikilla ole sukulaisia tai tuttavia, jotka antaisivat rahalahjoja. Enkä todellakaan suosi sellaista, että lapsille vain annettaisiin rahaa ilman mitään vastinetta. Eivät aikuisetkaan yleensä saa rahaa ihan itsestään. Tietysti pakolliset ja välttämättömät hankinnat ovat asia erikseen, mutta tarkoitan lasten omia pieniä ostoksia.

Omat lapseni ovat vielä aika pieniä, he vasta opettelevat rahankäyttöä, eivätkä juuri itsenäisesti vielä osta mitään. Miten teillä toimitaan? Millaista on lasten "hyvä" rahankäyttö?

Tilien käyttö

Säästövinkeissä usein neuvotaan pitämään säästettäviä rahoja erillisellä tilillä, jopa sellaisella, josta voi nostaa rahaa vain menemällä henkilökohtaisesti pankkiin. Minä käytän aktiivisesti kahta eri pankkia, molemmissa minulla on kaksi tiliä. Molempien pankkien käyttötiliin minulla on kortti, jota käytän päivittäisiin hankintoihin. Lisäksi molemmissa pankeissa minulla on hieman korkeampikorkoinen tili, jonne säästän. Näille tileille minulla ei ole korttia, mutta voin käyttää niitä nettipankissa. Minulle tällainen käytäntö sopii hyvin. En koe ollenkaan hankalaksi kahden pankin käyttöä, sillä toista käytän pääsääntöisesti ruokaan ja toista kaikkeen muuhun. On helppoa aina varata tietty summa ruokaostoksiin, samalla tiedän, että vaikka muihin ostoksiin käytettävä tili olisi tyhjentymässä, niin ruokaan on kuitenkin aina hyvin rahaa. Jos ruokatilille siirrettyjä rahoja jää jäljelle, siirrän ne tilipäivänä saman pankin säästötilille. Näin ruokarahoista säästyy huomaamatta pientä vararahastoa.

Vaikka olen hyvin pysynyt ostolakossa, niin luulen suurimman vaikeuden olevan siinä, että olen vasta remontoinut. Ehdin tottua siihen, että jotain tarvitsee hankkia koko ajan. Varsinaisen remontin jälkeen piti tietysti hankkia verhot ja kaikenlaista sisustussälää. Opin lyhyessä ajassa katselemaan kaupoissa tuotteita, josko siellä olisi jotain kotiin. Nyt en enää ostele sellaisia tuotteita, enkä niitä oikeasti tarvitse. Helpointa on, kun ei edes katsele mitään "turhaa".

Olin päättänyt, ettemme matkusta minnekään tänä keväänä (remonttiin meni sen verran paljon rahaa). Nyt kuitenkin alkaa matkakuume poltella, ja olen selaillut erilaisia vaihtoehtoja. Olen yleensä omatoimimatkaaja, tykkään suunnitella ja järjestää kaiken itse. Nyt joku helppo valmismatka kiinnostaisi pitkän talven jälkeen, enkä ole talvilomaakaan pitänyt. Toivon kuitenkin voivani vastustaa kiusausta, voisin ihan hyvin pysyä kotonakin.

Kuukauden puolivälissä

Jossain vaiheessa olin harkinnut Talvivaaran osakkeiden ostamista, mutta se jäi harkinta-asteelle. Nyt olen tyytyväinen, ettei minulla tässä vaiheessa ole Talvivaaraa salkussani. Hieman harmittaa, etten heti alussa huomannut jaotella yhtiöitä kahteen eri salkkuun, toiseen "paremmat" ja toiseen "riskiyhtiöt". Näin edes yksi salkku näyttäisi hyvältä. Toisaalta nyt, yhden salkun käyttäjänä, näen paremmin osakkeideni kokonaistilanteen.

Tilipäivä lähestyy. En ole sortunut käyttämään edellisenä tilipäivänä sivuun pistämiäni rahoja, mutta nyt minulla on tavallista enemmän laskuja odottamassa maksuja. Yleensä teen niin, että maksan kaikki laskut pois saman tien (en jaksa edes miettiä, häviänkö koroissa jotain), eikä niitä pääse kertymään ennen tilipäivää. Toisaalta, tuleva tili on hiukan tavallista suurempi, joten olen ihan tietoisesti säästänyt isompia laskuja siihen.

Ostamattomuus pitää. En enää edes juuri selaa nettikauppoja tai tarjouksia. Turha ihastella, kun en kuitenkaan osta mitään.

Ostolakko etenee

Viikon ostolakon jälkeen olen erittäin tyytyväinen. En sortunut ihanaan tarjouksessa olevaan klassikkolamppuun, vaikka se olisi sopinut meille täydellisesti. En myöskään ostanut uusia seinätarroja, vaikka houkutus oli suuri. Lisäksi olen palauttanut kaksi eri nettikaupoista tilattua pakettia - tosin syynä ei ollut ostolakko, koska tilasin ne jo viime kuussa, mutta tuotteet eivät vastanneet odotuksia. Joten kulutus on vähentynyt, hienoa! Ensi viikolla menee rahaa koiran rokotukseen, mutta se on välttämätöntä. Samoin joudun tilaamaan meikkituotteita, koska ne ovat lopussa ja huono ihoni vaatii tietynlaisia tököttejä. Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut ensimmäinen viikko.

Vähän aiheen vierestä, mutta saa nähdä, joudunko ensimmäistä kertaa turvautumaan Paypalin apuun rahojen takaisin saamisessa. Tilaamani patja ei ole tullut, vaikka toimitusaika on ajat sitten umpeutunut ja olen yrittänyt ottaa toimittajaan yhteyttä. Olen jo vuosien ajan käyttänyt Paypalia maksuvälineenä, kaikki on aina toiminut hyvin. Tietenkään Paypal ei voi tietää, kuinka toimittaja toimii, mutta nyt ilmeisesti täytyy testata, kuinka heidän "maksuturvansa" toimii. Toivon patjan vielä ilmestyvän, koska sitä oikeasti tarvitsen, mutta aika huonolta näyttää. Vanha sänkyni on jo viety kaatopaikalle, pelkällä vanhalla petauspatjalla nukkuminen ei pidemmän päälle ole oikein mukavaa...

Tiedän ihmisiä, jotka eivät uskalla tilata netistä. Syynä voi olla kielitaidon puute, mutta myös pelko maksamisesta sekä huijatuksi tulemisesta. Minä olen vuosikausia tilaillut paljon kaikenlaista ympäri maailmaa. Ongelmia ei ole ollut. Katson kyllä tarkasti sivustot ja yritykset läpi ennen tilaamista. En pelkää maksaa luottokortilla, jos sivusto on suojattu. Aina, jos mahdollista, maksan Paypalilla, jolloin minun ei tarvitse antaa luottokorttitietojani ulkopuolisillle. Helppoa, usein nopeaa, ja lisäksi olen säästänyt paljon rahaa erityisesti lasten vaatteissa. Kansainvälisessä nettishoppailussa kannattaa ottaa huomioon, etteivät palautukset ja vaihdot välttämättä onnistu. Yleensä ainakin postikulut täytyy palautettaessa maksaa itse. Minulle on sattunut hutiostoja, mutta olen myynyt ne eteenpäin. Koskaan en ole tilannut mitään vain myyntiä varten, ainoastaan omaan käyttööni. Tällä hetkellä nettiostelutkin ovat minun kohdallani lakossa.