Yksi ainoa sijoitusasunto

Sijoitusasuntoni kulkee omalla painollaan. Kassavirtasijoitus se ei ole – mutta eihän sitä alunperin sijoitukseen ostettukaan, vaan meille pysyväksi kodiksi. Pidemmän päälle täytyy pohtia, jos myisin sen, ja saisin käsirahan vaikka kahteen uuteen sijoituskämppään. Näitä ei saisi ajatella tunteella, mutta tuo asunto oli meidän koti, minun yksin meille hankkima… Ei sitä ole helppo laittaa myyntiin.

Vakuutta tästä asunnosta ei vielä irtoa tarpeeksi toisen asunnon ostoon. Syynä on esim. vasta otettu taloyhtiön laina, joka laskee vakuusarvoa. Tästä aiheesta en tiedä kovinkaan paljoa, mutta näin puhelimessa kuulin, kun juttelin pankkivirkailijan kanssa.

Täytyy sanoa, että oli kyllä harvinaisen tyly ja kapeakatseinen asiakaspalvelija. Kyselin siis vaihtoehtoja toisen asunnon ostoon. Vastaukset olivat tympeitä, sellaisia, että toisessa päässä ei yhtään ymmärretty ajatuksiani. Eikä varsinkaan sitä, että osaan laskea ja ottaa itsekin asioita huomioon. En minä ala selvittää mahdollisuuksia lisälainaan, ellen ole varma, että pystyn hoitamaan sen.

Olen miettinyt sellaistakin, että ostaisin pienen asunnon työpaikkakunnaltani, ja poissaollessani vuokraisin sitä muille. Joko AirBNB tai ihan suoraan ihmisille. Tuossa kaupungissa on kuitenkin paljon oppilaitoksia ja yrityksiä, asuntoni tulee olemaan aina viikonloppuisin tyhjä. Haluan uskoa, että vaikka tyhjiä öitäkin varmasti tulee, niin ainakin osittain saan maksuja katetuksi vuokrilla. Minua ei haittaisi vieraat ihmiset, koska se ei kuitenkaan olisi ”oikea” kotini, siellä ei olisi juuri mitään henkilökohtaista. Voisin itse asua asunnossa pari vuotta, ja sitten laittaa sen vuokralle kokonaan. Ja taas ostaa uuden itselleni. Kuulostaako ollenkaan järkevältä? Kahden vuoden asumista mietin lähinnä myyntivoiton verotuksen tähden.

Nykyiseen sijoitusasuntoon liittyen haluan vielä lisätä, että kassavirran puuttumisen lisäksi maksan itse verot. Vuokra kattaa lainan ja vastikkeet, mutta veroihin se ei riitä. Hetkellisesti tämä on ok, mutta pidemmän päälle ei tunnu järkevältä maksaa noin 100 euroa kuukaudessa veroja omasta pussista. Vaikka siinä jossain mielessä säästää itselleen, kun asunto koko ajan maksaa itseään, niin mielestäni suunta ei vastaa omia tavoitteitani taloudenpidon järkevyydessä.

Yleiskatsaus

Näin tauon jälkeen, vuoden alussa, on hyvä tehdä tilannekatsaus.

Minun tulonihan ovat tällä hetkellä kotihoidontuki ja lapsilisät. Eli ei juuri mitään. Onneksi tilanne on tilapäinen, ja tämä aika on sellaista, ettei sen arvoa mitata rahassa. Pieni lapseni saa olla sylissäni juuri niin paljon kuin haluaa, ja rytmittää päivänsä leikkiensä, uniensa ja syömisiensä mukaan.

Puskurini on tällä hetkellä huono, minun makuuni liian pieni, vain noin kuukauden nettotulot. Se johtuu siitä, että olen ollut kotiäitinä ilman palkkatuloja, joten olen joutunut käyttämään säästöjäni. Toisaalta, olen sen turvin voinut olla kotona pienen lapseni kanssa, ja silti hoitaa omat menoni, myös omat vakuutusmaksuni yms.

Palaan töihin syksyllä. Tulot kohenevat silloin, mutta varsinkin alkuvaiheessa tulee myös paljon hankintoja. Useita välttämättömiä hankintoja on nyt lykätty, joudun hankkimaan ihan työvaatteitakin jossain vaiheessa. Autokin täytyy vaihtaa, koska työmatkani tulee olemaan todella pitkä – niin pitkä, että joudun välillä jäämään yöksi toiselle paikkakunnalle. Se tarkoittaa sitä, että joudun vuokraamaan tilapäisasunnon, tai hankkimaan oman pienen kakkoskämpän.

Perheessä on kuitenkin kaksi aikuista, joten minun tilapäinen kotona olemiseni ei estä normaalia elämistä. Syömme hyvin, teemme isompia ja pienempiä reissuja, lapset saavat harrastaa. Meillä on oikeasti asiat ihan hyvin, kummankaan sijoituksiin tai rahastoihin ei ole tarvinnut koskea – ainoastaan minun puskurirahastooni.

Seuraavaksi kirjoitan ajatuksiani sijoitusasunnoista.

Vuosien jälkeen!

Neljän vuoden tauon jälkeen on aika kaivaa tämä minun blogini taas esiin! En halua poistaa vanhoja tekstejäni, sillä toivon mahdollisimman monen saavan niistä uusia ajatuksia. Tuntuu, että taloudellinen ajattelu on viime aikoina lisääntynyt, joten jospa minun alkutaipaleen kirjoitukseni tukisi muidenkin rohkeutta mennä eteenpäin.

Todella paljon on tapahtunut! En ole enää perheen ainoa aikuinen, ja tällä hetkellä olen kotona kotihoidontuella. Siitä tulen kirjoittamaan vielä lisää, raha-asioita on pitänyt ajatella aivan eri tavalla. Toisaalta on pitänyt säästää, toisaalta on ollut pakko oppia uusia ajattelumalleja.

Taloudellinen kehitys on myös onneksi mennyt eteenpäin. Olen koko ajan pikkuhiljaa hankkinut lisää osakkeita, ja myös jonkin verran rahastoja. Olen myös saanut kerättyä ihan mukavasti pesämunaa lapsilleni. Olen opiskellut asioita, lukenut, lukenut ja lukenut. Tutkinut ja vertaillut. En edelleenkään pelkää riskiä, mutta en myöskään sijoita rahoja, joiden menetys olisi liikaa pois jokapäiväisestä arjesta. Tällä hetkellä olen kiinnostunut oppimaan lisää myös kannabiksen tuottomahdollisuuksista, sekä virtuaali- ja kryptovaluutoista. Asiantuntija en todellakaan ole, mutta perusjuttuja osaan jo.

Hiukan vahingossa minulla on nyt myös sijoitusasunto. Se on entinen kotimme, jonka vuokrasin toisille, kun muutimme uuteen kotiin. Siinäkin on monta mielenkiintoista, mutta myös haastavaa juttua. Kirjoitan tästäkin vielä lisää, mutta sen verran olen ehtinyt oppia ja ottaa selvää, että olen jo ollut yhteydessä pankkiin mahdollisen toisenkin sijoitusasunnon ostoon liittyen.

Puskuri tuli tarpeen

Olen jo maininnut, että haluan vaihtaa autoni. Se on nyt kyllä hyvin korjattu, ja se tuli kalliiksi. Auto oli ajokiellossa, joten korjaus oli välttämätön. Olen erittäin tyytyväinen, ettei talouteni keikahtanut pahasti, vaikka yllättäen tuli tämä noin tuhannen euron välttämätön meno. Olisin tietysti mieluummin käyttänyt rahat johonkin muuhun, mutta mielestäni puskuria säästetään juuri tällaisia tilanteita varten. Rahojen makuuttaminen tilillä ei ole järkevää, mutta jonkun verran on aina hyvä olla nopeasti saatavaa käteistä.

En edelleenkään ole syvemmin perehtynyt autolainoihin, mutta ainakin pikaisesti eri pankkien laskurit antavat suuremmat kuukausierät ja kokonaiskustannukset kuin autoliikkeestä saatava rahoitus. Tunnen hyvin ihmisiä, joiden mielestä autoa varten ei tulisi ottaa lainaa, koska se on huono sijoitus ja arvo laskee nopeasti. Näin tavallisena työläisenä, perheen ainoana aikuisena, minulla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta suoraan ostoon. Onneksi saan vanhasta autostani edes hiukan välirahaa. Laskeskelin, että voisin ottaa lyhyemmänkin maksuajan, mutta suunnittelen neljän vuoden lainaa, jotten vedä taloutta liian kireälle. Voinhan mahdollisuuksien mukaan maksaa useamman erän kerralla. Tiedän, että loppusumma olisi edullisempi, jos alunperin ottaisin lyhyemmän maksuajan. Minun kuitenkin täytyy ottaa huomioon, että noin 200 euroa kuukaudessa kiinteänä kuluna on pidemmällä tähtäimellä paljon.

Pörssiyhtiöiden tulosjulkistukset ovat käsillä. Seuraan niitä mielenkiinnolla, vaikken vielä osaakaan hahmottaa kaikkia asioita pitkälle tulevaisuuteen. Tällä hetkellä kiinnitän luonnollisesti eniten  huomiota osinkoihin. ”Omat” yhtiöni onneksi näyttävät maksavan ihan hyvin.

Ostosten keskittäminen?

En usko ”keskittäminen kannattaa” –mainoslauseeseen. Ei se ainakaan minun kohdallani pidä paikkaansa, en koskaan saa niin paljon bonuksia, että sillä summalla kattaisi hintaeron, jonka voitan ostamalla mahdollisimman paljon muualta. Suosin nykyisin usein Lidliä, koska ainakin minun ostoskorini tulee siellä halvemmaksi. Toki valikoima on rajallinen, mutta usein on hyviä tarjouksia, jos vaan kelpaa se, mitä hyllyssä on. Valitettavasti ihan kaikkea en Lidlistä löydä, joten teen täydennysostoksia S-ryhmän liikkeissä, lähinnä Prismassa. Siirrän joka kuukausi tilipäivänä tietyn summan S-tilille ja käytän ne S-ryhmän toimipaikoissa. Se helpottaa menojen budjetointia ja seurantaa.

Luonnollisesti minulta löytyy S-Etukortti (maksuttomalla Visalla, tottakai), ja kerään edes hiukan bonuksia. S-pankki tarjoaa nykyisin mahdollisuutta sijoittaa bonukset suoraan heidän rahastoihinsa. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, etten edes perehtynyt rahastoihin sen syvällisemmin, mutta klikkasin bonukseni ohjautumaan suoraan niihin. Rahallisesti bonukseni ovat sen verran vähän, etten niitä kuukausittain kaipaa, joten ajattelin katsoa, mihin tämä uusi bonusten käyttötapa johtaa. Ja koska on kyse minusta, valitsin tietenkin korkean riskin rahaston. Se ei pelaa, joka pelkää.

Haasteita ja maksuhäiriöistä

Olen suunnitellut itselleni taloushaastetta, mutta en vaan vielä tiedä, mikä se olisi? Säästöjen tuplaus kesään mennessä on mahdotonta. Ostolakkokaaan ei kohdallani toimi, koska en yleensäkään ostele huvikseni. Olisiko jollain joku idea? Olen valmis laittamaan itseni likoon.

Onko jollain käytössä sähköinen säästöpossu? Se, jossa aina kortilla maksaessa menee tietty summa säästöön? Olen harkinnut sitä, maksan lähes aina kortilla, joten siinä voisi huomaamatta kertyä säästöön.

Maksuhäiriöiden määrä on lisääntynyt, erityisesti nuorilla miehillä. Tiedän, että on tilanteita, joissa ihminen ei edes ole itse aiheuttanut merkintää itselleen (on käsittämätntä, että joku voi tahallaan tehdä niin, että läheinen saa merkinnän). Mutta suurin osa on varmasti aivan itse aiheutettuja, enkä ymmärrä sellaista. Menot pitää sovittaa tulojen mukaan, eikä laskujen maksamatta jättäminen ole mikään ratkaisu, yleensä asiat saa soviteltua, kunhan on ajoissa liikkeellä. Velaksi ei tule elää, eikä sekaantua varsinkaan pikavippeihin. Usein tuntuu, että monilla on ihan perusjutut pielessä talousasioissa, joskus on karsittava kulutusta, elleivät tulot riitä. Täällä on laskuri, jossa voit tarkistaa oman alueesi maksuhäiriöisten määrän. Minun lähistössäni maksuhäiriöitä on hieman keskimääräistä vähemmän, mutta hurraa -huutoihin ei ole aihetta.

Autoni on rikki, ja olen kyllästynyt jatkuvaan huollossa ramppaamiseen. On aika tullut vaihtaa auto. Valitettavasti minulla ei ole tarpeeksi rahaa säästössä, joten joudun ottamaan lainaa. Mistä autolaina kannattaa ottaa? Pankista, autoliikkeestä, vai jostain muualta? Tähän kysymykseen joudun paneutumaan kunnolla, koska en halua maksaa turhasta.

Pitkästä aikaa!

Kylläpä aika rientää!

Talousasiat ovat olleet koko ajan yksi ykkösjutuista elämässäni, mutta on jäänyt näiden sivujen päivitys liian vähälle. Harmi sinänsä, koska ajatuksia ja ideoita on koko ajan.

Osakkeista sen verran, että olen aika vähän viime aikoina ostanut niitä, mutta muutamia aloittelijan näkökulmasta tehtyjä mielenkiintoisia huomioita olen tehnyt. Joskus osakkeet lisääntyvät ”itsestään”, kun yhtiöt jakaantuvat. En nyt tarkoita rahallista arvoa, vaan lähinnä määrää. Toivottavasti ajan kuluessa myös viivan alle tulee suurempia summia. Salkkuni on muutenkin ihan mukavasti plussalla, en olisi millään tavallisella tilillä saanut vastaavaa summaa kasaan näin lyhyessä ajassa. Toinen huomio on se, että yhtiöt maksavat tililleni pitkin vuotta, on mukava huomata, että pikkusummia ilmestyy silloin tällöin. Tiedän, että se kuuluu osakemarkkinoiden luonteeseen, mutta muistutan edelleen, että olen aloittelija ja koen näitä asioita ensimmäistä kertaa.

Rahastoihin en ole sijoittanut pitkään aikaan. Tietysti silti seuraan omien sijoitusteni kohtaloa. Ihan hyvältä näyttää, perinteisellä tilisäästämisellä en olisi näihinkään lukuihin päässyt, joten olen tyytyväinen.

Juoksevat, välttämättömät menot tuntuvat vain kasvavan. Säästöön jää yhä vähemmän, vaikken kuluta enempää kuin ennenkään. Voi joidenkin mielestä kuulostaa typerältä, mutta olen taas nostanut veroprosenttiani, jotta saan  palautuksia. Ei varmaan ole järkevää "lainata" omia rahojaan noin vaan valtiolle, mutta sillä tavalla saan hiukan enemmän säästöön, ja isomman potin kerralla. Minulle se sopii, kaikille ei.

Tavallisen palkansaajan ei mielestäni ole helppoa rikastua. Ei perinteisellä työnteolla saa mitään kummempaa aikaan. En minä ainakaan. Olen erittäin iloinen, että lähdin mukaan verkostomarkkinointiin, koska sitä kautta minun on mahdollista saavuttaa hieman enemmän, ja päästä lähemmäs tavoitteitani. Riskiä en pelkää (en muuten uskaltaisi osakkeillakaan käydä kauppaa), mutta onneksi sitä ei tässä sivutyössäni edes ole. Ei myöskään velvoitteita tai vaateita, voin tehdä omien kykyjeni mukaan, ja loppupeleissä vain taivas on rajana. Parasta on tietysti upeat tuotteet, jotka tukevat terveellisiä elintapojani.Kunpa useammat ihmiset unohtaisivat ennakkoluulonsa ja rohkenisivat tarttua tilaisuuteen!