Aiemmin pidin verkostomarkkinointia hiukan hölmönä siinä mielessä, että organisaatiossa ylhäällä oleva kartuttaa pottiaan muiden tehdessä työn. Yhä ajattelen, että suurta rahallista alkupanostusta tai sitoumuksia vaativa jälleenmyynti on järjetöntä ja riskialtista.
Olen hiljattain kuitenkin hiukan muuttanut käsitystäni ideasta. On totta, että organisaation huipulla on helpompi kerätä muiden tuottoja, mutta onhan uusillakin mahdollisuus pyrkiä ylemmäs ja kerätä omaa verkostoaan. Näin kuka vaan voi tienata. En missään tapauksessa lähtisi mukaan, jos pitäisi ostaa kalliita alkuvarastoja, tai edes sitoutua jonkun tietyn summan/määrän myyntiin. Mielestäni touhu pitää saada lopettaa milloin vain, ja koko systeemin tulee olla mahdollisimman läpinäkyvä.
Omalla aktiivisuudellaan voi vaikuttaa tuloihina, voi itse määrätä ajankäytöstään. Tietysti jotain täytyy saada myytyäkin, jotta koko asia kannattaa. Entä jos kukaan ei osta? Entä jos kerran toisensa jälkeen vastaanotto on torjuva tai välinpitämätön?
Olen useamman kerran maininnut, että tarvitsen lisätuloja. Siksi päätin alkaa itsenäiseksi jälleenmyyjäksi, antaa itselleni mahdollisuuden. En ole sitoutunut mihinkään, voin lopettaa milloin vain. En myy vaatteita tai kuppeja, vaan laadukkaita hyvinvointi- ja kauneustuotteita, joihin olen itse hyvin tyytyväinen. Nyt pitää vain löytää sisäinen myyjäni ja toivoa, että pidemmällä tähtäimellä saan lisätuloja. Tuntuu, että tässä on mahdollisuus, johon on tosissaan tartuttava. Voin vain voittaa, ei ole mitään hävittävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti