Näin tauon jälkeen,
vuoden alussa, on hyvä tehdä tilannekatsaus.
Minun tulonihan ovat
tällä hetkellä kotihoidontuki ja lapsilisät. Eli ei juuri mitään.
Onneksi tilanne on tilapäinen, ja tämä aika on sellaista, ettei
sen arvoa mitata rahassa. Pieni lapseni saa olla sylissäni juuri
niin paljon kuin haluaa, ja rytmittää päivänsä leikkiensä,
uniensa ja syömisiensä mukaan.
Puskurini on tällä
hetkellä huono, minun makuuni liian pieni, vain noin kuukauden
nettotulot. Se johtuu siitä, että olen ollut kotiäitinä ilman
palkkatuloja, joten olen joutunut käyttämään säästöjäni.
Toisaalta, olen sen turvin voinut olla kotona pienen lapseni kanssa,
ja silti hoitaa omat menoni, myös omat vakuutusmaksuni yms.
Palaan töihin
syksyllä. Tulot kohenevat silloin, mutta varsinkin alkuvaiheessa
tulee myös paljon hankintoja. Useita välttämättömiä hankintoja
on nyt lykätty, joudun hankkimaan ihan työvaatteitakin jossain
vaiheessa. Autokin täytyy vaihtaa, koska työmatkani tulee olemaan
todella pitkä – niin pitkä, että joudun välillä jäämään
yöksi toiselle paikkakunnalle. Se tarkoittaa sitä, että joudun
vuokraamaan tilapäisasunnon, tai hankkimaan oman pienen
kakkoskämpän.
Perheessä on
kuitenkin kaksi aikuista, joten minun tilapäinen kotona olemiseni ei
estä normaalia elämistä. Syömme hyvin, teemme isompia ja
pienempiä reissuja, lapset saavat harrastaa. Meillä on oikeasti
asiat ihan hyvin, kummankaan sijoituksiin tai rahastoihin ei ole
tarvinnut koskea – ainoastaan minun puskurirahastooni.
Seuraavaksi
kirjoitan ajatuksiani sijoitusasunnoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti