Minun ei pitänyt ostaa lisää osakkeita. Päätin kuitenkin kokeilla kepillä jäätä, ja jätin toimeksiannon mielestäni alhaisella hinnalla. Tämä "kokeilu" kuitenkin tärppäsi, sain ostettua osakkeet, vaikken niitä välttämättä olisi halunnut. Hinta kuitenkin on sopiva, joten eihän tästä haittaa ole. Jos olisin ehdottomasti halunnut ostaa lisää osakkeita, hinta tuskin olisi laskenut asettamalleni tasolle. Joskus näinkin, ja saan hieman enemmän myös osinkoja tänä keväänä.
Olen miettinyt, mitä opettaa lapsille rahasta. Meillä on itsestäänselvyys, ettei kaikkea osteta. Lapsille opetetaan, ettei kaikkea tarvita, eikä kannata ostaa kaikkea turhaa. Jotkut ovat sitä mieltä, ettei lapsille saisi sanoa, jos johonkin ei ole varaa. Minä olen sitä meiltä, että sen saa ja se pitääkin kertoa. Eivät lapset voi oppia ajattelemään, että raha tulee itsestään. Jos on oikeita rahahuolia, niin ne eivät tietenkään kuulu lapsille, mutta mielestäni ihan tavallisissa asioissa heille voi sanoa, ettei nyt ole rahaa johonkin, kun on hankittu vaikka jotain muuta. Tai voidaan sopia, että yhdessä säästetään jotain kohdetta varten. Kannatan myös pientä viikko-/taskurahaa. Koska raha ei tule itsestään, niin edellytän taskurahan saamiseksi omien pienten kotitöiden hoitamista. Olen kuullut sanottavan, ettei kaikissa perheissä kotitöistä makseta - mutta mistä pieni lapsi muuten saisi rahaa? Kuinka hän muuten oppisi käyttämään rahaa omiin pieniin ostoksiinsa, tai säästämään ja keräämään isomman summan? Ei kaikilla ole sukulaisia tai tuttavia, jotka antaisivat rahalahjoja. Enkä todellakaan suosi sellaista, että lapsille vain annettaisiin rahaa ilman mitään vastinetta. Eivät aikuisetkaan yleensä saa rahaa ihan itsestään. Tietysti pakolliset ja välttämättömät hankinnat ovat asia erikseen, mutta tarkoitan lasten omia pieniä ostoksia.
Omat lapseni ovat vielä aika pieniä, he vasta opettelevat rahankäyttöä, eivätkä juuri itsenäisesti vielä osta mitään. Miten teillä toimitaan? Millaista on lasten "hyvä" rahankäyttö?
En oikein enää muista, miten meillä meni nämä asiat, kun lapset olivat pienempiä. Yläasteesta saakka lapset ovat saaneet kohtalaisen suurtakin kuukausirahaa, koska ajatuksena on ollut oppia "käyttämään" rahaa. Tarkoitan tällä sitä, että esim. kun tyttö on halunnut ostella vaatteita, meikkejä jne. olen olettanut hänen hankkivan omilla rahoillaan, eikä niin, että saa pienen kuukausirahan ja sen lisäksi joutuu silti pyytämään lisää rahaa.
VastaaPoistaOlemme miehen kanssa molemmat hyvin vaatimattomista oloista ja lapsemme nyt hyvätuloisesta perheestä. Myönnän, että lapset ovat saaneet turhankin helposti monenlaista, toisaalta olen iloinen, että olen voinut tarjota lapsille esim. matkustamisen iloa. En ajattele, että lasteni pitäisi käydä kaikki yhtä vaikean kautta kuin me vanhemmat, vaikka se voisi olla omalla tavallaan kasvattavaa.
Kotitöistä emme ole koskaan maksaneet, koska mielestäni kotitöitä tehdään, koska kuulutaan perheeseen. Myöskään koe/todistusnumeroista emme maksa, koulu käydään kunnolla ilman rahaakin. Lapset saavat sovitun kuukausirahan koska ovat lapsiamme. Toiset perheet taas tykkäävät tehdä toisin, eikä yhtä oikeaa mallia varmaan ole. Hyvänä olen kuitenkin kokenut sopimuksen, jonka teimme 7. luokkalaisen kanssa, kun hän alkoi saada suurempaa kuukausirahaa. Siinä sovittiin pelisäännöistä koulun, harrastusten, kotitöiden ja puhelimen käytön suhteen ja lapsi allekirjoitti sopimuksen yhdessä vanhempien kanssa.
Anteeksi, nyt taisin vastata vähän ohi kysymyksesi... Siis jos kysyit nimenomaan pienten lasten lasten rahan käytöstä. Luin hieman huonosti tuon yhden kohdan, tapani mukaan nopeasti. Mutta siis samat säännöt meillä oli lasten ollessa pienempiäkin, eli viikkoraha oli ns. vastikkeetonta rahaa ilman määriteltyäni velvoitetta. Raha sisälsi ajatuksen osallistumisesta kotitöihin oman ikänsä mukaan, sekä sen, että koulu sujui hyvin.
PoistaLuulen, että tarkoitamme jotakuinkin samaa? Ei meillä ole velvoitteita määritelty, vaan omien taitojen mukaan osallistutaan kotitöihin, esim. omat lelut täytyy kerätä yms. En ole lasteni palvelija :), vaikka toki aikuisena kannankin vastuun. Minun nuorempi lapseni ei ole vielä edes koulussa. Esikoinen itse toivoi "rastilistaa", johon saa rastin tietyn jutun tehtyään - pieniä tehtäviä pienille lapsille. Tietystä määrästä rasteja saa tietyn rahan. Saa nähdä, kuinka ajatukseni muuttuvat lasten kasvaessa....
VastaaPoista