Hahmotelmia

Juttelin tänään yhden tuttavani kanssa sijoittamisesta, ja hän mietti, miten sijoittaminen ihan konkreettisesti tapahtuu. Yksinkertaisuudessaan niin, että avaa arvo-osuustilin, valitsee ostettavan yhtiön, päättää käytettävissä olevan summan, määrittää hintarajan, ja jättää toimeksiannon. Tosiaan ihan pienellä summalla ei kannata ostaa, koska välityspalkkio on helposti suhteessa liian suuri, ja varsinkin, jos arvopapereiden säilyttäminen on maksullista, niin kulut syövät helposti pienen sijoituksen mahdollisen tuoton. Suorissa osakeostoissa jokaisen täytyy itse päättää, minkä yrityksen osakkeita ostaa. Jos se tuntuu liian vaikealta, niin silloin on helpompi ostaa rahastoja, joissa muut tekevät päätökset asiakkaan puolesta. Mielestäni on kuitenkin kannattavaa ja mielenkiintoista sijoittaa ainakin osaksi suoriin osakkeisiin. Tämä ei ole suositus eikä kehotus mihinkään, mutta laitan tähän yhden kaavion, josta toivottavasti konkreettisesti näkee, kuinka sijoituksia voi jakaa eri toimialojen kesken. Koska puhun koko ajan aivan pienistä summista, sellaisista, joihin ”tavallisilla” ihmisillä voi olla varaa, niin oletetaan, että käytössä on 2000 euroa. Tiedän kyllä, että 2000 euroakin on iso raha, mutta käytän sitä summaa, koska ihan kympeillä ei yksinkertaisesti kannata aloittaa. Ostettavien osakkeiden yhteishinta on 1979,80 euroa, joten välityspalkkioihin jää jonkin verran rahaa, sen riittävyys pitää laskea oman palveluntarjoajan kulujen mukaan.

Yhtiö	hinta	määrä	yhteensä
Yhtiö A	34,4	15	516
Yhtiö B	5,25	100	525
Yhtiö C	9,17	40	366,8
Yhtiö D	22,88	25	572
			1979,8

Tässä esimerkissä ei ole enää varaa korottaa enimmäishintaa. Ja on hieman makuasia, kuinka monta osaketta kannattaa ostaa, ja kannattaako ostaa vain muutamalla satasella. Mutta jostain on lähdettävä liikkeelle, se on tärkeämpää, kuin jäädä odottamaan yhä edelleen. Helposti aloittelijalle tulee mieleen ostaa jotain muutaman sentin osaketta, koska niitä saa määrällisesti paljon. Minuakin ne houkuttavat, yritän kuitenkin muistuttaa itselleni, etteivät ne osakkeet silti ole ”halpoja”, eikä niitä välttämättä kannata pitkällä tähtäimellä ostaa. Tietenkään ilman kristallipalloa on mahdoton ennustaa tulevaa, mutta itse kokemattomana sijoittaja ostan mieluummin ”turvallisia” ja vakavaraisia yhtiöitä, joiden kanssa oppirahat eivät toivottavasti tule liian kalliiksi.

Luin tänään HS-gallupin tuoreesta tutkimuksesta, jossa lainamarginaalin lisäksi tiedusteltiin inflaation, yrityksen taseen ja välillisen veron merkitystä. Naiset osasivat selittää keskeisiä taloustermejä paljon miehiä huonommin. Käsittämätöntä! Tosin miestenkin tulokset olivat huonoja. Voiko naisten huonompi tulos kertoa siitä, että naiset turvautuvat usein talousasioissa miehiin? Naisten tulisi ehdottomasti ottaa vastuu omasta taloudestaan ja tulevaisuudestaan. Jokaisen pitää pystyä selviytymään itsenäisesti, koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.