Näistä lähtökohdista olen aloittanut sukeltamisen osakkeiden ja
rahastojen maailmaan. Olen saanut kasaan sen verran, että hätävarojen jälkeen
pystyin ostamaan muutamien yhtiöiden osakkeita. Yhtiöiden valinta tuotti
kovasti päänvaivaa, lueskelin valtavasti tietoa, erilaisia raportteja,
suosituksia, vertailuja ja ohjeita. Naisena myös tunnepuoli vaikutti, halusin
yhdeksi yhtiöksi salkussani sellaisen yrityksen, jota ei välttämättä olisi
kannattanut ostaa, mutta jonka tunsin muuten. Tiedän, että rahan kanssa pitäisi
unohtaa tunteet, mutta olen aloittelija, mahdollisista virheistä voin oppia ja
lisäksi yhteen yhtiöön sijoittamani summa ei ole päätähuimaava.
Ilmeisesti olen myöskin jonkin verran riskiottaja, sillä halusin mukaan myös riskipitoisia osakkeita.
Valitsin osakkeita eri toimialoilta, ja yritin ajatella
järkevästi talouslukujen lisäksi, esim. että lääkkeiden käyttö ei tule ainakaan
vähentymään, eikä teleliikennekommunikointi. Kiinnitin huomiota myös
osinkoihin, vaikkeivät ne tärkeintä olleetkaan.
Voisi ajatella, että salkustani löytyy tuttuja ja suurin osa
myös turvallisia osakkeita. Tietysti markkinoilla on aina riski. Mutta esim.
suomalaisten suosimaa Elisaa en ostanut, enkä siitä edes haaveile. En kylläkään
osaa oikein perustella tätä päätöstä.
Otin aluksi arvo-osuustilin omasta pankistani, se kävi helposti
nettipankin kautta. En kuitenkaan ostanut osakkeita sitä kautta, koska löysin
toisen, halvemman vaihtoehdon, jossa saa käydä kauppaa ensimmäiset kaksi
kuukautta erittäin edullisesti, eikä arvopapereiden säilytys ole maksullista.
Aion säästää aina sopivan summan, ja pikkuhiljaa ostaa lisää
osakkeita. Ajallisesti hajauttamalla minimoin osakekurssien heilumisen aiheuttamia
menetyksiä – vaikkakin tiedostan, että ostokseni ja omistukseni ovat erittäin
pieniä. Osinkokevät lähestyy myös, saa nähdä, saanko muutaman senttisen sieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti