torstai 7. helmikuuta 2013

Yhden kortin varassa

Mitä jos jotain sattuu? Usein kehotetaan varautumaan tilanteeseen, jossa puoliso jää työttömäksi, sairastuu tai muuten taloudellinen tilanne heikkenee. Minun ei tarvitse tätä miettiä, koska kaikki on yhden kortin varassa. Olen sinkku ja yksinhuoltaja, joten kaikki on minun harteillani. Tiedän, että elämä voi yllättää, enkä ajattele, ettei minulle mitään satu. Olen yrittänyt varautua ikäviin asioihin säästämisen lisäksi myös vakuutuksilla. Vakuutuksissa on aina porsaanreikiä, joten loppujen lopuksi minun täytyy tietää varmasti, missä mennään taloudellisesti. Ammattiliittoon kuuluminen on minulle itsestäänselvyys.

Hätävarakassasta olen kirjoittanut aiemmin, mutta erityisesti minun tilanteessani se on välttämätön. Pienistä tuloista on vaikeaa saada kunnon puskurirahastoa, mutta tiukan paikan edessä myös osakkeet ja rahastot voi muuttaa rahaksi. Se ei ole tarkoitukseni, eikä kannattavaa, voisin jäädä tappiollekin, mutta on hyvä tietää, että sellainen mahdollisuus on olemassa. Asuntolainaa pyrin maksamaan mahdollisimman paljon korkojen ollessa matalalla. Tarvittaessa asuntolainankin maksusuunnitelma joustaa.

Omien säästöjeni ja suunnitelmieni lisäksi säästän myös lapsilleni. Edes vähän, pikkuhiljaa, jotta heidän aikuistuttuaan olisi jotain, jonka avulla rakentaa tulevaisuutta. Epäilen, että opiskelijoiden tilanne vain pahenee ajan kuluessa, joten pienituloisen on järkevää varautua lasten taloudelliseen tukemiseen etukäteen. Oikein vaikeassa tilanteessa lasten menoja voisi kattaa heidän omilla rahoillaan.

Toivon tietysti, etten koskaan joudu turvautumaan varasuunnitelmiin. Varsinkin kodin myyminen olisi raskasta. On kuitenkin hyvä miettiä ja varautua, ettei missään tilanteessa jäisi ihan tyhjän päälle. Hankalassa vaiheessa voi hiukan helpottaa, jos on joku suunnitelma edes taloudenhoitoa varten. En tietenkään mieti ikäviä tilanteita koko aikaa, pyrin elämään hetkessä ja nauttimaan asioista.

Mitä sinä mietin varautumisesta? Oletko varautunut jotenkin?

3 kommenttia:

  1. Kyllä, olen varautunut monellakin tapaa. Puskurisäästöjen lisäksi pidän yhtenä tärkeimmistä asioista vakuutusturvaa. Minusta jokaisella vanhemmalla tulisi olla henkivakuutus. Me otimme ensimmäisen henkivakuutuksen mieheni kanssa jo opiskeluaikana, heti kun aloin odottaa esikoista. Henkivakuutussummaa on sitten korotettu pikkuhiljaa tulotason kasvaessa ja suhteessa velkoihin. Lisäksi meillä on kotivakuutus, lapsille sairaskuluvakuutukset, tapaturma- ja jatkuvat matkavakuutukset. Kuulumme molemmat myös ammattiliittoon työttömyysturvan vuoksi


    Puskuria meillä saisi olla enemmänkin ja sen kasvattaminen on koko ajan työn alla. Jouduimme sitä hieman käyttämään, kun mieheni aloitti yrittäjänä syksyllä. Puskurirahojen säästön vuoksi minulla on nyt sijoittaminen jäässä. Tosin olemme myös ajatelleet, että yrityksen voitto on meidän sijoittamista ts. mies ottaa mieluummin vähemmän palkkaa voiton keräämiseksi.

    Lasten opiskelujen tukemisen suhteen olen hieman vielä etsimässä kantaani. Minä ja mieheni olemme molemmat melko vähävaraisista perheistä kotoisin ja olemme opiskelleet molemmat useampia ammatteja, kaikki omalla rahalla. Kun nyt esikoisemme alottanee opinnot ensi syksynä tai vuoden päästä, mietin kovasti, että miten tuen häntä rahallisesti. Minusta opiskelijan elämään kuuluu pihisti eläminen. Varmaan autamme jossain asioissa, mutta päävastuu nuorella tulee olla itsellään elämänsä kustantamisessa.

    VastaaPoista
  2. Vakuuutukset kuulostavat tutuilta, olen ihan samaa mieltä.
    Minäkin olen opiskellut omalla rahalla, ilman kenenkään taloudellista tukea, ja toivon lasteni oppivan järkeviksi rahankäyttäjiksi. Minusta vain tuntuu, että tulevaisuudessa opiskelijoiden olot vain tiukkenevat, kun elinkustannukset nousevat. Selvisin itse hyvin pihisti elämällä, mutta haluaisin auttaa omia lapsiani, jos opiskelijaelämä sitten on vielä tiukempaa. En aio hemmotella, enkä tasoitella tietä liikaa :)
    (tämä ei nyt liity aiheeseen, mutta en millään voi kommentoida sinun kirjoituksia. En tiedä, mikä on väärin, mutta en saa mitenkään kirjauduttua sinne).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on vähän sama ongelma kommentoida muita kuin WordPressissä olevia blogeja. Koskaan ei tiedä, että tuleeko kommentti näkyviin, vai katoaako se ��

      Poista